INTERRAIL JOURNEY DIARY, osa 3

31.3. Zagreb

Maailma on kyllä niin pieni! Junassa meille paljastui, että Budapestin metroasemalla tapaamamme saksalainen Teresa itse asiassa tunsi tytön, Conny nimeltään, joka oli luvannut majoittaa meidät Zagrebissa. Molemmat opiskelevat samassa kaupungissa Etelä-Saksassa ja Teresan hyvä ystävä oli ollut Connyn kämppiksenä… Conny tarjoutuikin majoittamaan myös Teresan asuntoonsa, joka oli onneksi tyhjä kämppiksistä.

Conny järjesti pääsiäisen kunniaksi aamupalan, jonne oli leiponut erityistä leipää ja värjännyt kananmunia ja kutsunut vaihtarikavereitaan seuraksi. Saimme odottaa muita aika kauan, sillä kellojen siirtäminen kesäaikaan oli aiheuttanut sekaannusta… Aamupäivä kului rattoisasti syömisen ja seurustelun merkeissä. Oli taas kiinnostavaa keskustella esim. eri maiden koulutusjärjestelmien eroavaisuuksista. Connyn eräs itävaltalainen kaveri oli ollut Vimpelissä vaihdossa lukioaikanaan ja hän oli hyvin perillä suomalaisesta koulujärjestelmästä ja suitsutti sen toimivuutta ja paremmuutta saksalaiseen koulutusjärjestelmään nähden saaden saksalaisen emäntämme melkein tuohtumaan. Conny kyllä myönsi itsekin, että saksalainen koulutusjärjestelmä ei ole paras mahdollinen (siellä esim. oppilaat jaetaan neljännen luokan jälkeen heidän ”kykyjensä” mukaan kolmen eri tason ryhmiin, joissa he saavat eritasoista opetusta ja joiden mukaan määräytyy pitkälti jatkokoulutusmahdollisuudet), vaikka mainitsi myös, että saksalaiset ovat maailmanlaajuisilla työmarkkinoilla haluttuja ahkeran työntekijän maineensa vuoksi.

 

Iltapäivällä lähdettiin kiertämään kaupunkia ja jälleen sai olla kiitollinen, että oli paikallinen oppaana. Yksin seikkaileminen on myös kivaa, mutta varsinkin tällaisena päivänä, pääsiäissunnuntaina, jolloin juuri mikään paikka ei ole auki, oli mukavaa, kun Conny tiesi edes joitain paikkoja, jotka eivät olleet kiinni.

Ihmeteltiin EU:n lippujen runsasta määrää, kunnes selvisi, että Kroatian on tarkoitus liitttyä jäseneksi heinäkuussa.

 

Viiri syö Burekia (pinaattijuusto täytteistä pasteijaa)

 



Nyt ollaankin jo matkalla Splitiin, jonne meidän pitäisi saapua puoli seiskalta maanantai aamuna. Ensimmäinen yö junassa tiedossa. Meillä ei ole makuuvaunupaikkoja, koska tässä junassa ei ole sellaisia, mutta onneksi tässä hytissä mahtuu jotenkuten nukkumaan penkeillä. Saatiin seuraksemme mukava mummeli, joka osasi vähän englantiakin. Kroatiassa kuulemma puhutaan suhteellisen hyvin englantia. Varsinkin nuoret osaavat sitä, koska täällä ei, toisin kuin monessa muussa Itä-Euroopan maassa (ja myös vaikka Saksassa ja Espanjassa) dubata leffoja ja tv-ohjelmia.