Kun pojat halusivat valmistaa illallisen puistossa

Tämä on tarina viime viikolta. Se alkaa näin: 
"Ladies, we are going to do a BBQ at a park this afternoon. Be ready to leave at 3. "

Pojilla on jo pitkään ollut grillausbuumi ja vihdoinkin keskiviikkona sää näytti sopivalta. Ulkona syöminen on aina kivempaa kuin sisällä, joten olin innolla lähdössä mukaan. Viiri ja Katri ehtivät lähteä Kualle opiskelemaan eivätkä kehdanneet enää pyöräillä kaupungin toiselle laidalle Norrebrohon, jonka pojat olivat valinneet grillauspaikaksi. 

Pyöräiltiin Nickin kanssa Assistens kirkegårdin luo, jossa tavattiin Shane, joka oli bongannut viereisestä puistosta julkisen grillauspaikan. Mie jäin vahtimaan paikkaa ja pojat lähtivät etsimään kauppaa. Onneksi otin rasismi-lukemiset mukaan, sillä pojilla kesti melkein tunti löytää a) ruokaa b) hiiliä c) jotain ihme sytytinpaloja... 

Tulen sytyttäminen olinkin sitten toinen aikaa vievä operaatio, sillä tuuli oli yllättäen aika kova.. Onneksi Nickillä oli pallo mukana ja niimpä sillä aikaa kun Shane puuhaili grillin parissa, mie opettelin potkimaan australialaista jalkapalloa. Se pallo on aika mahdoton, mutta osasin mie jotenkuten potkia sitä. 

Kesti reilut kaksi tuntia, ennen kuin hiilet oli tarpeeksi kuumia ruuan (makkaran, paprikoiden ja pitaleipien) lämmittämistä varten. Tässä välissä Martin ehti myös ilmestyä puistoon, mutta Nick joutui lähtemään tanskan tunnille, tyhjin vatsoin, koska illallinen ei ollut vielä valmis. 

Ylivalottunut makkara. Näytti kypsänä ihan syötävältä.

Ehdittiin myös pelailla nelistään ihan tavan jalista ruokaa odotellessa ja Martin opetti meille sellaisen pihajalispelin, jota oli pelannut paljon lapsena. Mie kohelsin vähän ja liukastuin, niin että löin polveni hiekan alla olevaan betoniin, enkä pystyny hetkeen kävelemään... No, onneks ei ole niin vaarallista jos on välillä polvet ruvilla ja mustelmilla. 

Lopulta meidän illallinen oli valmista ja makkarakin maistui niin hyvälle, kun oli kiljuva nälkä. Harmi kun ei ole enempää kuvia, mutta puhelimesta loppui akku enne kuin päästiin kunnolla kokkailemaan.

Perjantai-leipä

Meidän naapurin Nick on aika kova poika leipomaan. Ollaan saatu jo useampaan otteeseen maistella Nickin leipomon tuotteita, sämpylöitä, rieskoja, leipää... Viimeksi saatiin jättimäinen limpppu tuhottavaksemme ja aikamme leipää hehkutettuamme Nick päätti paljastaa salaisen reseptinsä ja opettaa, miten sitä leivotaan. 
     Yks perjantai se sitten ilmestyi meidän oven taakse kello yhdeksän maissa aamulla leipäjuuri mukanaan (oltiin laitettu se alulle edellisen iltana ennen baariin menoa...) Kääräistiin hihat ja ryhdyttiin hommiin. 

Reseptiä miulla ei vielä ole ylhäällä, mutta ainakin aineksit piti mitata tosi tarkasti ja ihan ihme suureita siinä oli, esim. 445g jauhoja tai jotain siihen suutaan. Ainesosia ei ollut hirveästi, mutta itse leivän työstäminen sitten sisälsikin monenmoista mielenkiintoista vaihetta... 

Tuo leivän paukuttaminen pöytään oli yksi tärkeimmistä vaiheista. Sitten jätettiin taikina kohoamana reiluksi tunniksi, jonka aikana ehti hyvin katsoa Leijona kuninkaan ja intoilla postimiehen tuomasta paketista:

Kiitos Pirjo!!

Ennen uuniin laittamista taikinaa piti vielä muotoilla ja taitella, jonka jälkeen taas kohottaa pari tuntia... Lopulta leipä oli uunissa paistumassa about puoli neljän aikaan! Mutta oli kyllä kaiken vaivan arvoista, sillä lopputulos näytti tältä:

Jos saan lentokoneessa salakuljetettua Nickin taikinajuurta, ehkä innostun leipomaan leipää Suomessakin.

Tivoli is open!

Tanskalaista räppiä kevään ensimmäisessä Fredag rockissa, Spektor:

Päätettiin ostaa Tivoliin vuosikortit, vaikkei ollakaan täällä enää kuin KAKSI KUUKAUTTA (apua minne aika on mennyt...??), koska yksittäiset sisäänpääsyliput on sen verta kalliita (noin 100kr). Nyt voidaan käydä siellä vaikka joka päivä ja syksylläkin, kun tullaan kylään, päästään vielä samalla kortilla. Eikä maksanut kuin vajaa neljäkybää, euroissa.

Uurastin koko loppuviikon rasismi-esseeni parissa, jonka kirjottaminen jäi reissailun takia vähän viime tippana, mutta sainpas valmiiksi! Melkein viisi sivua tekstiä, enää kirjoitettava kymmenen lisää niin on Final paper kasassa... 

Lauantaina vietettiin tyttöjeniltaa, kohteena Meatpacking ja uusi baarituttavuus Karriere, joka ei ollut yhtään hullumpi. Oikeastaan tosi kiva, tanssilattia oli isoooooo ja happy hourillekin ehdittiin justsilleen. 

Ja sunnuntaina ah ihana brunssi Bang og Jenssenillä<3

 

Sisko tuli kylään!

Reissusta kotiutumisessa oli parasta se, että sain heti vieraat kylään. Aino ja Hemmo tosin ehtivät Köpikseen paljon ennen minua ja olivatkin meillä odottamassa minua eikä toisin päin. Miun juna oli lopulta kolme tuntia myöhässä, mutta onneksi vieraani saivat ajan mukavasti kulutettua kaupassa juoksemalla ja pitsaa leipomalla. 

Perjantaina oltiin kaikki väsyneitä ja taidettiin mennä aika ajoissa nukkumaan. Lauantainan oli sitten vuorossa turistipäivä kaupungilla. 

 

Sunnuntaina miun piti mennä kulttuurikurssiin liittyvälle excursiolle Frederiksborgin linnaan, mutta Aino ja Hemmo jäivät mieluummin shoppailemaan meidän lähiostarille. Luulin, että linnareissu olisi parissa tunnissa ohi, mutta pääsinkin takas vasta neljän maissa. :( Linna oli kyllä ihan hieno, mutta olisin mieluummin viettänyt aikani vieraideni kanssa. Oppaan puheestakaan ei kuulunut juuri mitään, kun ryhmä oli niin iso ja väsytti ja oli nälkä ja kylmä ja ja.. 

Ainon ja Hemmon kanssa ehdittiin vielä käydä kauppahalleilla ostamassa jätskit (ja tuliaisia) ja sitten ulkona alkoikin räntäraesadekuuro, jonka takia vaihdettiin Norrebrossa pyöräily kotona istuskeluun ja kokkailuun. Onnistuin olemaan maailmankaikkeuden surkein emäntä, kun ainut ruoka, jonka valmistin epäonnistui totaalisesti! Tein wokkirisottosörsseliä, josta tuli niiin kitkerää, että chilikastikekin riitti vain juuri ja juuri peittämään pahan maun. Urheasti vieraani kuitenkin yrittivät syödä. 

Illalla pelattiin vielä Viirin miulle opettamaa kategoria-peliä, juotiin teetä ja sitten olikin unien aika, sillä Ainon ja Hemmon lento lähti aamulla aikaseen. Olisin pitänyt vieraat täällä vähän pidempäänkin, mutta onneksi edes nämäkin päivät. Koti-ikävä vähän iski, mutta eiköhän se unohdu, kun alan kirjoittelemaan kouluhommia... Ja ukin leipää on vielä jäljellä!

Pääsiäispupu mummolta.

INTERRAIL JOURNEY DIARY, osa 6

3.-5.4. Zagreb, Ljubljana, München, Hampuri, Kööpenhamina

Keskiviikkoaamuna lähdettiin Splitistä takaisin Zagrebiin hakemaan Connyn luo unohtuneita tavaroita ja odottamaan junaa viimeiseen kohteeseen, Ljubljanaan. Ratatöiden takia suurin osa matkasta mentiinkiin bussilla pitkin kiemuraisia vuoristoteitä ja miulle tuli huono olo... Nukuin melkein koko matkan, niin selvisin oksentelematta.

Zagrebissa oltiin jo kuin vanhoja tekijöitä ja paineltiin kaduilla ilman karttoja. Kaupungissa oli huomattavasti enemmän eloa kuin pääsiäissunnuntaina.

Neljä päivää ja olisin voinut olla kauemminkin!

Löydettiin söpö burritopaikka yhdeltä sivukujalta. 

Reissun aikana käytiin museoissa ainoastaan kahdesti, Budabestissa Budalinnan taidemuseossa sekä Zagrebissa Särkyneiden suhteiden museossa. Jälkimmäinen oli kyllä  mielenkiintoinen kokemus. Museon on perustanut eräs pariskunta eroon päättyneen suhteen "surutyönä" ja sen idea on yksinkertaisuudessaan kerätä ihmisten tarinoita eroista ja myös erilaisia esineitä tai muita muistoja, jotka liittyvät särkyneeseen suhteeseen.

Kaupungin parhaaksi kehuttu vohvelipaikka.

Oli ihan hyvää, mutta Viiri vanhana vohvelimestarina osaa tehdä paremmat! ;)

Junamatka Ljubljanaan kestää vain muutaman tunnin, mutta meidän juna oli reilun puoli tuntia myöhässä, joten oltiin lopulta Ljubljanassa joskus puolen yön jälkeen. Onneksi mukava konduktööri antoi taas leimat passiin, muistoksi Sloveniasta. Meillä oli ongelmia päästä hostellihuoneeseemme, sillä siellä jo punkaavat pojat olivat laittaneet kaapin oven eteen.. Lopulta päästiin natiseviin sänkyihimme, mutta unet jäivät kyllä lyhyiksi.

Kolme siltaa yövalossa.

Kaupungin maskottilohikäärmeet.

Minusta Ljublajana oli ehkä yksi kauneimmista kaupungeista matkamme varrella. Kaikki tärkeät elementit, joki ja sillat, kukkula ja linna löytyivät. Keskusta alue oli aika pieni, joten ehdittiin hyvin aamupäivän aikana kävelemään ja näkemään kaikki tarpeellinen. Ljubljana on kuulema vireä opiskelijakaupunki ja voin hyvin kuvitella, että sielläkin olisi kiinostava asua vaihtarina.

Kolmen jälkeen alkoi minun pitkä, loppujen lopuksi yli vuorokauden kestänyt kotimatkani läpi Itävallan ja ohi Alppien ensin Müncheniin, jossa vaihdoin yöjunaan.

Yöjunan petini...

Olisin nukkunut oikein makeasti junassa ellei vieressäni käytävän toisella puolen olisi istunut hieman kammottava saksalaismies, joka hoki minulle aina kun havahduin unihorteesta "very nice sleep, very nice sleep" ja nauroi vielä inhottavasti päälle.. Onneksi en ollut vaunussa yksin, joten yritin olla välittämättä tyypistä ja nukkua siitäkin huolimatta, että minua ilmeisesti tarkkailtiin koko ajan.

Aamulla Hampurissa selvisi, että juna Köpikseen oli peruttu. Shit. Onneksi oli järjesttetty korvaavat bussikyydit ja lautalle asti matka sujui ongelmitta. Tanskan puolella, pienellä Rödbyn raja-asemalla kävi ilmi, että loppumatka Köpikseen olisikin hieman hankalampi. Aluksi meidän piti päästä perille jollain junalla, mutta sitten kävi ilmi, että juna kulkeekin vain viikonloppuisin. Tässä vaiheessa alkoi jo vähän ärsyttää, väsytti ja oli nälkä ja kaiken lisäksi Aino ja Hemmo olivat jo saapuneet Köpikseen ja minä olin jumissa jossain pusikossa. 

Lopulta, noin kahden tunnin odottelun jälkeen päästiin paikallisbussilla lähikylään, josta otettiin vihdoin juna Köpikseen. Aino ja Hemmo olivat tehneet pitsaakin, joten loppu hyvin kaikki hyvin. :)

Vaikka reissun jälkeen matkakuume on entistä voimakkaampi, oli myös ihana tulla takasin Tanska-kotiin. <3

INTERRAIL JOURNEY DIARY, osa 5

2.4. Supetar

Koska oltiin varattu eniten aikaa Kroatian rannikolla hengailuun, haluttiin käydä Splitin lisäksi myös jollain kauniiksi kehutuista lähisaarista. Tähän aikaan vuodesta saarilla on vielä vähemmän elämää kuin Splitissä, mutta päätettiin siitäkin huolimatta lähteä tarkistamaan noin tunnin lauttamatkan päässä oleva Brackin saari ja sielä sijaitseva Supetarin pikkukaupunki.

Sää ei ollut enää yhtä aurinkoinen kuin maanantaina, mutta lämmin sade ei meidän reissumieltä latistanut. Supetar oli melko kuollut, mutta sitäkin kauniimpi.