INTERRAIL JOURNEY DIARY, osa 2

29.-30.3. Budapest

Junamatka Budapestiin kului loppujen lopuksi aika nopeasti ja tällä kertaa, meidän molempien suureksi yllätykseksi, saavuimme perille aikataulun mukaisesti.

Viirin ystävä Maippi on Budapestissa vaihdossa ja pääsimme yöpymään hänen luokseen. Maipin asunto tai oikeastaan huone sijaitsi entiseen kouluun remontoidussa opiskelija-asuntolassa, jossa asuu lähinnä vain unkarilaisia opiskelijoita. Yleensä huoneissa majoittuu kaksi tai jopa kolme opiskelijaa, mutta Maippi oli saanut pitää huoneen vain itselleen, joten mahduttiin hyvin ylimääräisille sängyille nukkumaan. Miusta asuntola oli todella symppis ja viihtyisä, käytävillä kulkiessa tuli olo kuin olisi ollut yökoulussa.

Maipin "jääkaappi". Keittiön yhteisessä jääkaapissa on harvoin tilaa.

Unkarissa on kuulema tapana ripustaa mattoja seinälle.

Oli kiinnostavaa saada kuulla, millaista vaihto-opiskelijan elämä Unkarissa on, sillä pian kävi selväksi, että se on monella tapaa erilaista kuin meillä Köpiksessa. Ensinnäkin Maipin tiedekunnassa on vain viisi vaihtaria. Syy tähän on tosin se, että Maippi opiskelee (luterilaista) teologiaa, joka on omana erillisenä tiedekuntanaan ja erillään Budapestin yliopistoista. Alun ihmetyksen jälkeen tilanne kuulosti oikeastaan melko hyödylliseltä, sillä ainakin väistämättä tutustuu unkarilaisiin opiskelijoihin, jotka tosin ovat kuulemma arkoja puhumaan englantia. Vielä arempia kuin suomalaiset. Köpiksessä ei olla mentoreita ja Jakobia lukuun ottamatta tutustuttu tanskalaisiin, mikä on vähän harmillista, mutta toisaalta oli myös tiedossa, että tanskalaisten kanssa ystävystymiseen tarvitaan aikaa.

Eläminen Budapestissa on käsittämättömän halpaa verrattuna Köpikseen! Maippi esimerkiksi maksaa huoneestaan vuokraa noin 50€ kuussa, kun taas miun ja Viirin vuokra on reilu 600€ per nenä per kuukausi… Maippi voi myös muutamalla eurolla syödä sekä aamupalan että lounaan asuntolassa. Ruoka ei Budapestissa muutenkaan maksa juuri mitään ja esimerkiksi baarissa viinilasin sai reilulla eurolla. Valuutta, florintti, aiheutti kyllä meissä hämmennystä. Tuntui oudolta kantaa kukkarossa viiden tonnin seteliä tai kahden sadan kolikkoa…

Oltiin niin onnellisia, kun meillä oli Maippi oppaana kaupungissa, sillä saatiin lyhyessä ajassa niin paljon enemmän irti. Maippi vei meitä ympäri Budaa ja Pestiä ja päästiin testaamaan kaikkia julkisenliikenteen muotoja. Sää oli sateinen, mutta ei annettu sen lannistaa.

 

 

 

Matiaks-kuninkaan kirkko Buda-vuorella.

 

 

 

 

 

 

 

Sankareiden aukio.

Heimopäällikot saapuvat.

 

Illan päätteeksi suunnattiin Szimpla –nimiseen baariin, josta miulle tuli mieleen vähän Berliinin underground baari, jonne Sharonin kanssa eksyttiin, eli siis coolin näköinen paikka. Viinilasit sivistyneesti nautittuamme otettiin bussi yökylpylään! Enpä ole aiemmin mennyt kylpylään kello kahdeltatoista yöllä. Budapest on kuuluisa vanhoista kylpylöistään, joiden altaiden vesi tulee siis suoraan maan uumenista. Altaissa kelluminen oli niin rentouttavaa, että melkein nukahdin sinne veteen.

Tänä aamuna herättiin myöhään ja heti ensimmäisenä kuultiin uutisista, miten Pohjois-Korea on julistanut sodan Etelä-Koreaa vastaan. Mutta kuulemma kyseessä on kai enempi vain Pohjois-Korean uudehkon presidentin aseman pönkittäminen kuin oikea sodankäynti. Toivottavasti niin eikä mikään kolmannen maailmansodan ensisoitto.

Toinen, ei ehkä niin dramaattinen, mutta melko huvittava uutinen, koski Unkarin hallituksen halua poistaa suomen ja unkarin kielen sukulaisyhteys. Maippi kertoi, että Unkarissa haikaillaan vieläkin ja ihan yleisesti Suur-Unkarin perään. Tätä kaipuuta voisi verrata joidenkin suomalaisten Karjala takaisin –haikailuun, mutta Maipin mukaan potenssiin sata. Ilmeisesti valtaapitävä oikeistohallitus haluaa jollain tapaa kiillottaa Unkarin historiaa ja sukulaisyhteys takapajuiseen Suomeen (siis joskus silloin ajat sitten takapajuinen) ei ilmeisesti ole niin mairitteleva merkintä mahtavan Unkarin historiassa. No, miun korvaan suomi ja unkari on muutenkin niin kaukana toisistaan, että tokkopa tuosta hirmuista vahinkoa tulisi, vaikka unkarilaiset eivät enää haluaisikaan tunnustaa meitä kielisukulaisikseen.

Meillä oli juuri tarpeeksi aikaa käydä suihkussa ja pakkailla, sitten pitikin jo lähteä kaupan kautta takaisin juna-asemalle. Tällä kertaa ei tarvinnut juosta hikihatussa. Törmättiin metroa odottaessamme saksalaiseen tyttöön, joka oli myös menossa Zagrebiin, jonne meidänkin matka vie seuraavaksi. Nyt istutaan kaikki kolme täällä junahytissä ja yritetään olla syömättä kaikkia eväitä. Ulkona sataa. Onneksi kuitenkin vettä, eikä lunta. Juna kulkee pitkin Baladan-järven rantoja ja kirkkaalla säällä maisemat ovat kuulemma huikaisevat. Nyt ikkunoista näkyy vain harmaata ja autioilta vaikuttavia kesähuviloita ja turistihotelleja.

Taidettiin juuri ylittää raja! Pystyn seuraamaan puhelimeen tulevien Roaming-viestien perusteella, millon vaihtuu valtio. Muuten onkin vaikea pysyä kartalla, missä mennään, kun ohi vilahtavat asemat on niin pieniä, ettei ne näy meidän reilikartassa. Hassua muuten, meille selvisi vasta tässä matkalla, että Kroatia ei edes kuulu EU:iin! Pitää valmistautua näyttämään passia. Ehkä siihen saa leimankin. 

EDIT. Sain leiman!!! Tähän mennessä meidän passit on katsottu jo neljästi. Molempien maiden poliisit ja sitten vielä jotkut kaksi muuta tyyppiä, kysyivät passeja ja onko meillä mitään alkoholi- tai tupakkatuotteita mukana. Onneksi ei ollut, en tiedä mitä sitten olisi tapahtunut. Vähän pelottavia nuo tarkastajat, kun ne puhuu eka vaan kroatiaa/unkaria, varmaan tarkoituksella kun ainakin miusta se kuulostaa paljon uhkaavammalta kuin englanti, ja sit kun ollaan ihan hölmistyneen ja säikähtäneen näköisiä ne vaihtaakin ihan sujuvaan englantiin.