Helmikuun viimeinen viikonloppu

Alunperin oli suunnitteilla tehdä viikonloppuna reissu Århusiin, mutta päädyimmekin sen sijaan päivävisiitille naapurimaahan. Malmöön pääse Köpiksestä junalla puolessa tunnissa, eikä edestakainen junalippukaan maksanut kuin 15€.

Launantai-ilta kului pelaillessa tätä: 

Pokemon (juoma)peli!

Sunnuntai oli Viirillä ja miulla opiskelupäivä. Illalla palkitsimme itsemme herkkuiltapalla:

Uusi viikko valkeni täällä piiitkästä aika aurinkoisena! <3 Meille harmauteen tottuneille suomalaisille auringottomuus ei ole niin tuskaisaa kuin jenkki-tai aussikavereillemme, jotka ovat paikoin olleet jo melko epätoivoisia viikkoja jatkuneen harmauden keskellä. Suosittu keskustelunaihe porukassamme on mm. a) miksi kukaan haluaa asua näin pohjoisessa tai jossain vieläkin kylmemmässä kuten SUOMESSA? b) miten selviää ilman jokapäiväistä auringonpaistetta? Järkytys oli hirmuinen, kun kerroimme tästä uutisesta.

Tämän viikon loppua odotan erityisen innoissani, sillä saan vihdoin perjantaina ensimmäiset vieraani kylään. Eeva ja Sharon, ottakaa lämmintä vaatetta mukaan! <3 

Opiskelusta

Vaikka suomalainen koulujärjestelmä onkin maailmalla arvostettu, olen kyllä tullut siihen tulokseen, että kyllä täällä Tanskassakin osataan. Ainakin yliopistotasolla ja väittäisinpä jopa, että paremmin kuin meillä. 

Minulla ei tietenkään ole kokemusta kuin kahdelta kurssilta ja kahdesta eri tiedekunnasta (Hum. ja Soc.Sience), mutta jos näiden perusteella pitäisi arvioida tanskalaisen yliopisto-opetuksen tasoa, saisi se minulta erinomaiset arvioit. 

Opiskelen siis yhden kurssin Cross-Culture and Regional Studies -laitoksella sekä yhden kurssin Sosiologian laitoksella. Molemmat kurssit liittyvät tavallaan toisiinsa, sillä ne käsittelevät toisaalta rasismia ja toisaalta sukupuolta, hyvinvointia ja kansalaisuutta. Olin suunnitellut jo Suomessa lukevani sukupuolentutkimusta, joten aiheiden puolesta olen hirmuisen kiinnostunut molemmista kursseista.

Molemmat kurssini ovat tiistaisin ja molempien "luennot" kestävät kolme tuntia.  Toisin sanoen minulla on opintoja klo 8.15-16.00. Kurssit ovat eri kampuksilla, mutta onneksi siirtymäikaa on pari tuntia. Ehtii hyvin syödä ja pyöräillä keskustan City Campukselta Amagerille, matkaan menee noin puoli tuntia.

Gender, Welfare and Citizenship -kurssilla osallistujia on ympäri maailmaa, noin parikymmentä yhteensä. Luennoitsija alustaa päivän aiheen, joskus puhuu paljonkin ja väliin keskustellaan ryhmässä. Ollemme käsitelleet esim. erimaiden hyvinvointijärjestelmämalleja, tanskalaisten miesten käsityksiä isyydestä, intersektionaalisuutta... Tämän viikon tiistaina meillä oli kyproslainen  vieraileva luennoitsija puhumassa aiheesta "Masculinity and Militarism in Europe". Analysoimme myös kuvaa, jossa EU-maiden johtajat ovat kokoontuuneet poseeraaamaan: etualalla minulle tuntematon jakkupukuun pukeutunut naisjohtaja osoittaa toista, housupuvussa olevaa naisjohtajaa ihmetellen tämän asua. Housupuvussa nainen on tietenkin meidän oma ex-pressa Tarska.

Rasismi-kurssilla olen ainut ei-jenkki tai ei-tanskalainen. Meidät jaettiin 4-5 hengen tiimeihin, joissa tulemme kurssin aikana eri tavoin työskentelemään. Esimerkiksi minun tiimini tehtävänä oli miettiä edelliselle  luennolle "study questions" eli luettujen artikkelien pohjalta heränneitä kysymyksiä, joista halusimme yhdessä koko ryhmän kanssa keskustella. Viime kerralla meillä ei kuitenkaan ollut aikaa pohtia kysymyksiä sillä, katsoimme tämän "Nukketestin", josta virisi paljon keskustelua.

Erityisen ihastunut olen tanskalaiseen koejärjestelmään. Kuten aiemmin jo mainitsin, täällä ei harrasteta hiostavia 4 tunnin tenttejä, joissa kaikille lätkäistään kirjoitettavaksi essee tai useampi samoista kysymyksistä, joihin pystyy usein vastaamaan avaamatta tenttikirjaa eli ts. opiskelematta ollenkaan. Sen sijaan opiskelijoita kannustetaan jo heti kurssin alussa keskittymään aihepiirin sisällä johonkin tiettyyn asiaan, joka itseään kiinnostaa eniten. Esimerkiksi Rasismi-kurssia varten minun pitää valita ensi viikon tuntiin mennessä oma aiheeni, josta kirjoitan noin 3-4 sivun mittaisen Preliminary paperin. Tämä tutkielma sitten laajennetaan Final paperiksi, jonka pituus on 15-20 sivua. Kurssin arvosana määräytyy sekä preli-esseen (20%) että loppututkielman (80%) perusteella. Oman tutkielmani aihetta olen pohtinut sen verran, että haluisin sen liittyvän jollain lailla Suomeen ja siellä käytävään rasismi-keskusteluun.. Toisaalta olisi kiinnostavaa liittää tutkimus jotenkin koulumaailmaan ja ehkä vertailla esim. Suomea suhteessa Tanskaan.. Pitää vielä haudutella.

Läsnäolopakkoa ei rasismi-kurssilla ole, mutta käytännöt vaihtelevat laitos/tiedekuntakohtaisesti; esim. sosiologianlaitoksen kurssilla on 80% läsnäolopakko. Toisaalta kun luennot ovat vain kerran viikossa, en näe mitään syytä olla menemättä niille. 

Kaksi "oikeaa kurssia" (Danish culture coursea en laskea oikeaksi, koska käyn siellä vain luennoilla ja ekskursioilla) on kyllä aivan riittävästi. Varsinkin kun teen niiden ohella vielä yhtä kirjallisuuden kurssia Suomeen ja yritän aina jossain välissä korjailla kandiakin eteenpäin. Ensin mainittu aiheuttaa harmaita hiuksia, kun motiivaatio on heikossa hapessa ja jälkimmäinen taas.. No, en tule pois ennen kuin saan kandini korjatuksi! Ehkä siitä kasvaakin gradu täälllä ollessa.

Minne päivät katoavat?

Täällä aika lentää! Yritän nyt lyhyesti tiivistää parin viikon kohokohdat kuvin ja sanoinkin.

Ensimmäisen "koulupäivän" aamu klo 7.

Kotimatkalla.

Anni kokkaa.

Herkkuhetki:valmislättyjä ja nutellaa

Perjantai 8.2. oli erityisen kiva päivä, sillä siihen sisältyi muun muassa kakkubuffettia, kortinpeluuta ja salaiset allasbileet.. 

Käytiin ahtamassa itsemme täyteen kakkuja hyväntekeväisyystapahtumassa, jossa sai 50 kruunulla syödä niin paljon kuin jaksoi. Aika huono olo tuli uh, mutta eipähän ole hetkeen makeannälkä. 
Meillä sattui Viirin kanssa pieni vahinko, kun miun kamera lipsahti otteesta ja putosi suoraan kakkulautaselle. Linssi alaspäin tietenkin. Mutta onneksi kamera kuitenkin vielä toimii, vähän sumeasti vaan toisinaan.

Suomiporukalla päädyttiin kakkuähkyissämme istumaan jonkin random-hostellin respaan pelaamaan korttia ja odottamaan happy hourin alkua... Kun kahden tunnin odotus oli palkittu, siirryimme ravitsemaan itseämme vaihteeksi ruualla, minkä jälkeen kello näyttikin jo yli kymmentä ja oli aika suunnata pyörät kohti City Campusta ja Friday baaria. Mie pääsin vihdoinkin tanssimaan! 

Tanskalaisilla on hauska tapa bilettää yliopistolla. Joka tiedekunnalla on omilla kampuksillaan opiskelijoille hengailutilat, jotka loppuviikosta muuttuvat Thursday tai Friday baareiksi. En tiedä toimisiko tämä esim. Jyväskylässä.. Yleensähän kukaan ei halua hengata yliopistolla pidempään kun on pakko. Ilokiven bileet on tietenkin poikkeus. 

Friday baarissa oli hyvä meno, mutta ehkä vielä himpun siistimpää oli, kun saimme vihiä "salaisista" bileistä. Nämä bileet löysi seuraamalla ulos maahan jätettyjä valotikkuja, jotka johdattivat meidät tyhjään uima-altaaseen. Ehkä tähän mennessä eriskummallisin paikka tanssia (jos Berliinin koirankeksitehdasundergroundbileitä ei lasketa).

Lauantaina kutsuttiin kavereita meille ja vietettiin elämäni paras brunssi! 

Koska Runebergin tortut jäi meiltä leipomatta, päätettiin juhlistaa laskiaistiistaita asianmukaisesti. Pulkkamäkeen ei päästy, koska täällä ei a) ole mäkiä ja b) lunta, muta laskiaispullia (Shrove buns in English) kuitenkin leivottiin. Pullat eivät valitettavasti aivan onnistuneet odotetulla tavalla.. Ehkä siksi, ettei meillä ollut kaardemummaa tai siksi, että laitettiin hiiva liian kuumaan maitoon.. Pullat eivät oikein kohonneet ja taisi ne olla vähän raakojakin. Mutta onneksi pojilla ei ollut harmainta aavistusta, miltä suomalaisten laskiaispullien kuuluisi näyttää tai maistua. Meitä Suomi-tyttöjä ehkä vähän harmitti. 

Maailman kauneimmat laskiaispullat <3

Yksi viime viikon kohokohdista oli kyllä tämä:

Anni siirtyy uudelle vuosituhannelle.

Miusta on tullut antisosiaalisuuden huipentuma, koska olen liian lumoutunut uudesta NOKIA LUMIA 800:stani! Kiitos Viirin kaverille Emmalle, joka tuli käymään ja toi luurin mukanaan. :) 


Viikonlopustakin riittäisi kerrottavaa vaikka omaksi postaukseksi, mutta tiivistäköön tämä kuva kaiken oleellisen: 

Kansallisuusbileet. 

Lähipäivinä luvassa opiskeluaiheista informaatioita.

Geting ready to study

Kevätlukukausi alkoi täällä varsinaisesti tänään. Miulla on ensimmäinen luentoni Sosiologian-laitokselta huomenna KELLO KAHDEKSAN AAMULLA. Voi olla hieman haastavaa saada itsensä ylös, varsinkin kun tämä nukkumaan menon välttely onnistuu näin mainiosti. Kurssi on City Campuksella, jonne menee pyörällä noin 20 minuuttia. Ellen eksy. 

Aluksi olin suunnitellut lukevani sosiologian puolelta kaksi kurssia, mutta koska toinen kursseista menee päällekkäin Danish Culture Coursin kanssa,  teenkin vain yhden kurssin (Gender, Welfare, Citizenship In Europe. Theoretical Turns And Key Issues). Siinäkin on varmasti tarpeeksi hommaa, ainakin 10 opparia olisi luvassa. 

Sosiologian kurssin ja tanskalaisen kulttuurin kurssin lisäksi teen yhden kurssin Humanistisesta tiedekunnasta (Department of Cross Cultural and Regional Studies); Racisim, Theory and Cases. 

Täällä on tapana, että kurssin järjestäjä kokoaa kursseilla tarvittavan kirjallisuuden "compendiumiin" eli tuollaiseksi artikkelinivaskaksi, joka pitää ostaa yliopistolta. Minulle vieras käytäntö, mutta Viiri on kuulemma omissa opinoissaan Jyväskylässä näihin tutustunut. Ihan kätevää, ei tarvitse tulostella irtopapereita, vaan kaikki tarvittava materiaali on kätevästi yksissä kansissa. Vaikka joudun kyllä ostamaan ihan oikean kirjankin tuota rasismi-kurssia varten. 

Kursseihin on laskettu paljon aikaa itsenäiselle opiskelulle. Miulla on luentoja kahdesti viikossa, tiistaisin ja torstaisin, noin 2-3 tuntia per kurssi. Jokaiselle luennolle pitää kuitenkin ennakkoon valmistautua lukemalla artikkeleita; esim. ensi viikon tiistaina alkavalle rasismi-kurssille on luettavana melkein sata sivua. Toisaalta kursseista saa myös paljon enemmän pisteitä kuin Suomessa olen tottunut; 10-15 ECTS/kurssi. 

Kurssin kokeen voi suorittaa joko kirjallisena tai suullisena. Kirjallinen koe, jonka luultavasti itse valitsen, on noin 15 sivun mittainen tutkielma itseään kiinnostavasta aiheesta ja sitä on aikaa kirjoittaa koko lukukausi. Ei siis ahdistavia neljän tunnin tenttejä. Suullisessa kokeessa täytyy puhua noin 15 minuuttia omasta aiheestaan ja sitten yleisö (muut opiskelijat ja opettaja(t) ymmärtääkseni) esittää kysymyksiä ja käydään keskustelua. 

Vähän jännittää, miten haastavaa opiskelu englanniksi tulee olemaan. Mutta enköhän selviä, yritän ainakin.  

Turistihommia

Maanantaina suurimmalla osalla vaihtarikavereista oli tanskan suullinen koe. Mie tein sen vasta tiistaina, joten sain olla koko päivän vapaalla. Toisten suoriuduttua mallikkaasti kokeestaan suunnattiin porukalla kaupungille ja ensin tietenkin syömään. Tällä kertaa kokeilimme Tivolin lähellä olevaa Wagamamaa. Hinnat olivat aika huokeat, 11-15 euron luokkaa, mutta onneksi älyttiin kysyä opiskelija-alennusta ja se olikin ennätykselliset 25 prosenttia! Annokset oli isoja, jopa poikien mielestä. 

Mahat täynnä jatkettiin matkaa päivän ensimmäiselle turistikohteelle, The Royal Library aka Black Diamond.  

Kirjastossa oli esillä Edward Steichenin valokuvanäyttely (http://www.kb.dk/en/dia/udstillinger/steichen.html), jota käytiin tutkailemassa (tykkäsin!).

Lisäksi siellä oli eräs hyvin psykedeelinen näyttely, jonka aihe meni kyllä miulta ihan ohi. Siellä oli jotain Martti Lutherin aikaisia Raamattuja ja alla näkyviä olioita sekaisin...

Illemmalla miulla ja Viirillä oli tärskyt ensimmäisen tanskalaisen pojan kanssa. Jacob oli töissä yhdessä kaupassa, jossa käytiin Viirin kaa pyörimässä pari viikkoa sitten ja hän rupes siellä jututtaa meitä, lopulta jopa lupauttui näyttämään meille kaupunkia. Ensimäinen vierailukohde: Christiania. Tällä kertaa hieman erilainen kierros kuin viimeksi.

Iltapalaksi ällönimelää vohvelia Rajissimosta.

Käytiin myös ihailemassa Kuningattaren linnaa, mutta ilta oli jo pimennyt niin, että jätin kuvaamisen toiseen kertaan. Ihan mukavaa kyllä tutustua myös tanskalaisiin, muihinkin kuin mentoreihin, vaikka se onkin aika haastavaa, kun vaihtarit tuppaavat pyörimään vain keskenään omissa porukoissaan. 

Tiistaina jatkettiin turistihommia vierailemalla Design-museossa (http://designmuseum.dk/udstillinger/aktuelle-saerudstillinger/pladecovers-vinylens-revival ). Museo oli jälleen ilmainen (ainakin tanskalaisella opiskelijakortilla) ja valtava, katseltavaa riitti huonekaluista ja pikkuesineistä vinyylilevyjen kansiin/kuoriin/koteloihin (mitä ne on?). 

Viiri on niin kiva, että päätin antaa pusun!

Käytiin vielä päivänvalossa ihailemassa Kuningattaren talvikotia eli Amalienborgia (http://en.wikipedia.org/wiki/Amalienborg). Onhan se aika upea, mutta asuisin kuitenkin mieluummin vanhassa hirsitalossa/pappilassa. 

Tanskalainen Benji-koira olisi selvästi halunnut minut uudeksi emännäkseen. 

Illalla kutsuttiin vielä naapureita meille syömään pannaria. Viiristä ja miusta tulee vielä melkoisia gourmet-kokkeja täällä!

Tällä viikolla monet ovat olleet reissaamassa ulkomailla, joten Tranessakin on ollut hieman tavallista hiljaisempaa. Toisaalta uusia asukkaitakin on saapunut, kohtapuoliin alkaa varmaan kaikki vaihtarikämpät täyttyä. Olen kyllä iloinen, että tultiin tänne jo tammikuussa! Nyt on ollut hyvin aikaa asettua asumaan tänne, hoitaa kaikki inhottavat käytännön asiat (ei niitä suomalaisille oikeastaan edes ollut, CPR-numeron hankkiminen ainoastaan) ja ennen kaikkea on ehtinyt jo löytää täältä mukavia ihmisiä, joiden kanssa hengailessa aika menee triplakertaa nopeammin, niin ettei koti-ikäväkään ehdi (ainakaan vielä) yllättää. Sain muuten "keltaisen kortin" eli tanskalaisen version kela-kortista vihdoin postissa, joten jos tämä köhänuhaflunssa mikäikinäonkaan ei kohta ala loppua, voin mennä koettamaan tanskalaisen terveydenhuollon toimivuutta... Toivottavasti ei tarvitse. 

Viiri, voisit kyllä tulla jo takas sieltä Sveitsistä! Täällä on ihan liian hiljaista. 
Terveisiä ja haleja Suomeen! <3

Ihana sunnuntai

Sunnuntaipäivään kuului lähinnä syömistä, hyvää seuraa ja jazzia!

Dalla Vallesta saa vajaalla 8eurolla lounasbuffetin! 

Tällä kertaa olimme liikenteessä vain suomiporukalla. Lounasbuffetin jälkeen suunnistettiin kohti erästä kivaa kahvilaa, LivingRoomia, jossa oltiinkin Viirin kanssa jo kerran käyty nuuhkimassa tunnelmaa. Kööpenhamina on kahviloissa istuskelijoiden paratiisi! Ihania kahviloita putkahtelee kaduilla vastaan vähän väliä. Ajattelin etsiä itselleni jonkun oikein "hyggelig" paikan ja korjailla kandini loppuun siellä.

LivingRoom oli täynnä. :(

Katri, Sininen vauva ja Viiri

Iiro, Antti, Mikael ja Nelli

Oikeastaan olikin parempi, ettei mahduttu Olkkariin, sillä saman kadun varrelta löytyi ehkä vieläkin kivempi paikka, Next Door Cafe.

Kahvilaa pitävät kaksi tanskalaista miestä, joista toinen on (entinen) näyttelijä (salapoliisi-Nelli kaivoi jostain tämänkin tiedon esille ;) ja toinen tatuoitu päästä varpaisiin. Kahvila on pieni mutta kotoisa, tanskalaisittain "hyggelig" ja meidät otettiin poikkeuksellisen lämpimästi vastaan. Saimme jopa maistiaisia paikan kakkuvalikoimasta, ennen kuin tilasimme mitään.

Loppujen lopuksi istuttiin Viirin kanssa kahvilassa lähemmäs kolme tuntia. Suomiporukka hajaantui, mutta saime ulkomaanvahvistukset seuraksemme.

 

Illalla oli vielä vuorossa jazz-baari La Fontaine, jossa päästiin kuulemaan livemusaa ilmaiseksi (kaikki muu olikin sitten kallista). 

Tuo nuorempi saksofonisti varsinkin oli aika mainio; hän istui meidän vieressä ennen lavalle menoa ja oli niin hermostunut ja jännittynyt että. Mutta heti kun poika pääsi soittamaan taisi kaikki muu unohtua.