Christiania

Keskiviikkona oli vuorossa opastettu kierros Christianian vapaakaupungissa.

Aluksi kuuntelimme, kun jo pitkään Christianiassa asunut nainen kertoi alueesta, sen historiasta ja siitä, minkälaista alueella on tänä päivänä asua. Christianian asukkaat ovat siis viime vuonna ostaneet lähes koko 36 hehtaarin alueen itselleen vajaalla 80 miljoonalla tanskan kruunulla, minkä lisäksi he maksavat edelleen noin 7 miljoonaa kruunua vuokraa joka vuoksi alueesta, jota ei voitu myydä. Aika paljon rahaa. Mutta on asukkaitakin tuhatkunta ja turisteja noin miljoona joka vuosi. Pusher streetillä kauppa käy. 

Luennon jälkeen jakaannuimme kolmeen ryhmään ja lähdimme oppaiden (=paikallisten asukkaiden) perässä kiertämään alueella. Minun ryhmän oppaana toimi merirosvolta näyttävät vanhahko mies, joka sytytti ensimmäisen sätkänsä sisällä "luentosalissa", jolloin pääsimme kaikkia nauttimaan ah niin ihanan imelästä savusta.

Toisin kuin itse olin ymmärtänyt, Christianiassa saa kyllä ottaa kuvia. Kaikkialla muualla paitsi Pusher streetillä, jonka varrella käydään "Kauppaa". 

 
Christianiassa ei myöskään saa rakentaa uusia rakennuksia, vaan ainoastaan korjailla ja remppailla vanhoja. Kaikki rakennustarvikkeet kuten myös kodinkoneet, astiat, ym. ym. kierrätetään ja kaikkea tätä kierrätettyä tavaraa säilytetään isossa varastohallissa. Sieltä voivat muutkin kuin Christianian asukkaat käydä tekemässä löytöjä koteihinsa. Meidänkin olisi kannattanut tulla tänne eikä mennä minnekään Ikeaan. Ostokset voi maksaa Tanskan kruunuilla tai jopa Visa Electronilla, vaikka Christianiassa on käytössä myös oma raha, Christianian kruunu.

Alue on niin iso, että ehdittiin näkemään vain murto-osa. Suunnitelmissa onkin mennä joku päivä takaisin, ehkä käymään paikallisessa ilmaisessa Jazz-klubissa, jota opaamme kehui kovasti. 

Ps. Hieman kattavamman kuvauksen Christianian reissusta (sekä muista tämän viikon kommelluksista) voi käydä lukemassa Viirin blogista: http://viiritanskassa.blogspot.dk/2013/01/christiania.html

Ruokaterveiset

Suomalaiseen opiskelijaruokaan ja erityisesti sen alhaiseen hintaan tottuneena hieman jännitti, miten tällainen antikokkailija saa itsensä ruokittua uudessa ympäristössä. Onneksi siihen on löytynyt hyvä ratkaisu; yhdessä kokkailu. Harva se ilta tehdään naapuritalo(je)n vaihtareidan kanssa yhdessä ruokaa. Viirin kanssa meidän bravuureita on kanapasta sekä vuohenjuustosalaatti. Jos tekee mieli jotain muuta, kipaistaan naapurinpoikien luo syömään. 

Ruokien kuvaaminen on haastavaa, mutta alla joitain maistaisia siitä, mitä täällä on tullut suuhun laitettua. 
 
Potluck Dinner Party eli Nyyttärit:

Kanaa australialaisittain:

The Wishbone

Kanan koivet pitää sitoa.

Melkein valmis (odotettiin kaksi tuntia)!

Lounas tähän mennessä parhaassa sandwich-paikassa (Smagsløget, lähellä Norreportin asemaa):

Yömyöhään leivottua porkkanakakkua:

Maistui paremmalta, miltä näytti.

Illallinen naapurissa: 

Tähän mennessä olen syönyt myös ainakin:
- tanskalaista raejuustoa (aika pahaa)
- tanskalaista ruisleipää eli rugbrød (tosi hyvää)
- valkosuklaakastikkeesen dipattua vohvelitikkua (IMELÄÄ)
- kanelikierrepulla (ihanaa...)
- Chili Milissä maailman parhaan salaattilounaan (kaikki kyläilijät vien ainakin  tänne!)
- lähipitserian pitsaa (not bad at all)
- Brusells sprouts eli ruusukaalia (uusi henk.koht. lempparikaalini)
- amerikkalais-australialias-chileläiskeittiön nakkipastaa (omnomnam)
- yliopiston "kantiinin" buffet-linjaston herkkuja (hyvää ja halvempaa kuin kaupungilla syöminen; annoksen hinta riippuu sen painosta, itse maksan yleensä 4-6€)

Vielä maistamatta on ainakin:
- leverpostej
- dansk salt lakrids
- marineret sild 
- cupcakes
- Viirin äidin tuomat turkinpippurit

PS. Tämä postaus on omistettu äidille. <3

Kaksi kertaa museossa

Viime perjantaina vierailimme Kööpenhaminan kaupungin museossa (Kobenhavns Bymuseet), jossa vaihtarit saivat 40 kruunua vastaan valita yhden opstetun kierroksen kahdesta eri näyttelystä. Minä valitsin näyttelyn, jossa kuvattiin minkälaista on asua Kööpenhaminassa ja tulla kööpenhaminalaiseksi, eli toisin sanoen Kööpenhamina maahanmuuttajien silmin. 

Sunnuntaina lähdin Jack The Irish Guyn seuraksi Ny Carlsberg Glyptotekiin. Oluen ystävät saattavat nyt höristää korviaan, mutta kyseessä ei tällä kertaa ollut oluelle omistettu museo (vaikka täällä kuulemma on sellainenkin ilmaisine olutmaistiaisineen), vaan Carlsberg-olutmerkin luojan taiteenkeräilyharrastuksen synnyttämä hedelmä. Sunnuntai on hyvä päivä mennä täällä museoon, koska se on ilmaista!

Glyptotek tarkoittaa veistoskokoelmaa ja juuri veistokset olivat kyllä minun ehdottomia lemppareita tässä museossa.

På Kirkegård

Tänään päätin jäädä "kotiin" parantelemaan flunssaa ja skipata tanskan tunnit. Koska ulkona paistoi Ihana Aurinko kunnolla ensimmäistä kertaa koko täällä olo aikana, lähdin kävelylle viereiselle hautausmaalle. 

Vestre Kirkegård on muuten Tanskan suurin hautausmaa. 

Kotikatu hautausmaan puolelta kuvattuna.

 

 Metsästä löytyi seuraa...

Mitähän marjoja nämä on?

Nämä meidän pihalla viihtyvät lokit on kyllä aika pelottavia. Aamulla, kun heräsin ja katsoin ikkunasta, naapuritalon katonharja oli täynnä jättiläislokkeja. Ihan tuli Hitchcockin Linnut mieleen. Hrrrrr. Kun ehdin kameran kanssa ikkunaan, suurin osa oli jo lentänyt muualle.
 

The Bike

Tänään tavattiin pyörädiilerit. Tehtiin kaupat. Nyt voin alkaa opetella elämään kööpenhaminalaisittain. 

Minä ja Mustang.

 

Tanskanmaalla

Hej og hilsen fra Danmark! 

Ensimmäinen viikko Tanskanmaalla melkein ohi. Tuntuu kuin olisin olllut täällä jo ainakin kuukauden! Aika menee vauhdilla on, kun on koko ajan jotain tekemistä ja nähtävää. Univelka painaa, silmäpussit kasvaa ja nenä vuotaa koko ajan, mutta muuten täällä on ollut aika siistiä. Seuraavaksi lyhyt kooste viikon tapahtumista. 

Ensimmäinen kuva Köpiksessä.

Saavuttiin tänne sunnuntai iltana ja tuntui kivalta, kun meitä oli kentällä vastassa kaksi mentoria ja kaksi vaihtaria. Heidän avullaan löydettiin hostellille ja saatiin jopa kaikki kamat raahattua mukanamme (miespuoliset vaihtarit uhrautuivat kantojuhdiksi). Sää oli sateinen, samanlainen kun Suomen syksy. Ei päästy kovin kauaksi, kun törmättiin ensimmäiseen suomalaiseen. Kulttuurishokki ei siis ollut valtava. 

Maanantaina meillä alkoi heti tanskan opiskelu. Tahti on melkoinen, mutta onneksi kielen (mahdollinen) oppiminen on vaan ylimääräistä plussaa, uusien ihmisten tapaaminen on se ykkösjuttu. Ja ruotsin osaamisesta on kyllä paljon hyötyä, mutta toisaalta se taas haittaa ääntämisessä aika lailla... 
Jeg kan forstå dansk nå jeg læse det men kan kun lidt tale det. 
Meillä on joka aamu tanskan tunnit klo 9-13 ja herätyskello soi aamulla seiskan jälkeen.. Yh. Koska meillä ei ole vielä pyöriä, pitää matkaan varata reilu 40 minsaa kaikkinen kävelyineen ja junan/metron vaihtoineen. Pyörällä KUA:lle (Amager-kampus, jossa miulla tulee olemaan suurin osa kursseista eli kaksi kolmesta :D) pääsee kuulema noin 20 minuutissa.

KUA

Meidän asunto sijaitsee kaupungin eteläosassa, Kungens enghaven kaupunginosassa. Tranehavegård tai tuttavallisemmin Tranny Village, on aika rauhallista mutta keskivertoa köyhempää aluetta. Näissä taloissa meidän vaihtereiden lisäksi asuu vanhuksia ja työttömiä. Muutama koditon on kadulla tullut vastaan, mutta ei täällä mitenkään levotonta tai pelottavaa ole. Eniten meteliä pitää jättiläismäiset lokit, jotka tappelee aamuisin tuossa pihalla..

Tässä vieressä on jättiläismäisen hautasmaa-alueen lisäksi kuulemma vankila. Ja palolaitos. 

Parasta Tranny Villagessa asumisessa on kyllä ehdottomasti se, että naapuritalot on täynnä muita vaihtareita. Kyläillään jo nyt vähän välilä toistemme luona, kun se on niin helppoa. Ollaan myös tultu yöllä keskustasta aina isolla porukalla takas. Joku totesikin, että "We are like a big family."  Helmikuussa, kun kaikki loputkin saapuu, täällä pitäisi olla yhteensä noin 70 vaihtaria. Ajateltiin pitää keväällä katubileet. 

Meidän kämppäkin on paljon parempi mitä uskalsin toivoa. Tosi iso ja siisti, ei näy tai haise home. Ainoa miinuspuoli on se, että miun huoneen yksi ikkunoista on ilmeisesti rikki ja siksi huoneessa on aika kylmä. Nukun toistaiseksi villapaita päällä.
Eilen pidettiin meillä tortilla-bileet (tai oikeastaan niitä pitäisi kuulema sanoa burritoiksi, koska tortilla tarkoittaa OIKEESTI vaan sitä maissista/vehnästä tms. tehtyä lättyä), ja poijjat yritti samalla vähän fiksailla ikkunaa.

Kuinka monta miestä tarvitaan korjaamaan rikkinäinen ikkuna?

Paljon ei olla vielä ehditty turistinähtävyyksiä kierrellä, mutta viikolla ehdittiin käydä Nyhavnissa; se kuuluisa satama, jonka värikkäät talot on yleensä aina Kööpenhaminaa esittävissä kuvissa, postikorteissa ym. 

Singaporelais-australialais-suomalais-turistiedustuskuva.

Perjantaina meidän mentori vei meidät erääseen baariin nimeltä Mellemrummet. Siellä esiintyi joku paikallinen nouseva stara, jonka nimeä en muista, mutta joka lauloi ihanasti. Näköjään minulla ei ole tästä itse esiintyjästä kunnollista kuvaa, mutta noh, se on tuo blondipolkkatukka kitaran kaa tuossa seuraavassa kuvassa.

Minä (ja iso olut ?!?) ja Sam from New Zealand

Viiri ja Anthony from Singapore

Tuolta baarista mentiin ensimmäisiin varsinaisiin vaihtaribileisiin, jotka oli opiskelija-asunnossa Åboulevardilla eli aika keskustassa. Neljän hengen soluun oli sulloutunut noin 90 ihmistä. Meteli oli aika kova ja tunnelma hiostava. Törmättiin TAAS uusiin suomalaisiin. Mutta onneksi ollaan kuitenkin vähemmistä täällä, jenkkejä ja ausseja on PALJON. 

Tänään pääsin elämäni ensimmäistä kertaa Ikeaan. Jee! Nyt meillä on peittoja ja tyynyjä vieraita varten ja jopa pieni matto lattialla.

Hirvi nappas kainaloon!

Tranny Village people in Ikea. 

Pitää yrittää mennä ajoissa nukkumaan, en kovin mielelläni nyt haluisi mitään köhätautia. Eikä ole vielä valkosipuliakaan varastossa. Saakohan täältä pakuriteetä...? 

Lopuksi vielä kämppiskuva. Näin myö täällä kämpällä kulutetaan aikaa. 
PS. Viiri oot miun lemppari! :)