Vaikka suomalainen koulujärjestelmä onkin maailmalla arvostettu, olen kyllä tullut siihen tulokseen, että kyllä täällä Tanskassakin osataan. Ainakin yliopistotasolla ja väittäisinpä jopa, että paremmin kuin meillä.
Minulla ei tietenkään ole kokemusta kuin kahdelta kurssilta ja kahdesta eri tiedekunnasta (Hum. ja Soc.Sience), mutta jos näiden perusteella pitäisi arvioida tanskalaisen yliopisto-opetuksen tasoa, saisi se minulta erinomaiset arvioit.
Opiskelen siis yhden kurssin Cross-Culture and Regional Studies -laitoksella sekä yhden kurssin Sosiologian laitoksella. Molemmat kurssit liittyvät tavallaan toisiinsa, sillä ne käsittelevät toisaalta rasismia ja toisaalta sukupuolta, hyvinvointia ja kansalaisuutta. Olin suunnitellut jo Suomessa lukevani sukupuolentutkimusta, joten aiheiden puolesta olen hirmuisen kiinnostunut molemmista kursseista.
Molemmat kurssini ovat tiistaisin ja molempien "luennot" kestävät kolme tuntia. Toisin sanoen minulla on opintoja klo 8.15-16.00. Kurssit ovat eri kampuksilla, mutta onneksi siirtymäikaa on pari tuntia. Ehtii hyvin syödä ja pyöräillä keskustan City Campukselta Amagerille, matkaan menee noin puoli tuntia.
Gender, Welfare and Citizenship -kurssilla osallistujia on ympäri maailmaa, noin parikymmentä yhteensä. Luennoitsija alustaa päivän aiheen, joskus puhuu paljonkin ja väliin keskustellaan ryhmässä. Ollemme käsitelleet esim. erimaiden hyvinvointijärjestelmämalleja, tanskalaisten miesten käsityksiä isyydestä, intersektionaalisuutta... Tämän viikon tiistaina meillä oli kyproslainen vieraileva luennoitsija puhumassa aiheesta "Masculinity and Militarism in Europe". Analysoimme myös kuvaa, jossa EU-maiden johtajat ovat kokoontuuneet poseeraaamaan: etualalla minulle tuntematon jakkupukuun pukeutunut naisjohtaja osoittaa toista, housupuvussa olevaa naisjohtajaa ihmetellen tämän asua. Housupuvussa nainen on tietenkin meidän oma ex-pressa Tarska.
Rasismi-kurssilla olen ainut ei-jenkki tai ei-tanskalainen. Meidät jaettiin 4-5 hengen tiimeihin, joissa tulemme kurssin aikana eri tavoin työskentelemään. Esimerkiksi minun tiimini tehtävänä oli miettiä edelliselle luennolle "study questions" eli luettujen artikkelien pohjalta heränneitä kysymyksiä, joista halusimme yhdessä koko ryhmän kanssa keskustella. Viime kerralla meillä ei kuitenkaan ollut aikaa pohtia kysymyksiä sillä, katsoimme tämän "Nukketestin", josta virisi paljon keskustelua.
Erityisen ihastunut olen tanskalaiseen koejärjestelmään. Kuten aiemmin jo mainitsin, täällä ei harrasteta hiostavia 4 tunnin tenttejä, joissa kaikille lätkäistään kirjoitettavaksi essee tai useampi samoista kysymyksistä, joihin pystyy usein vastaamaan avaamatta tenttikirjaa eli ts. opiskelematta ollenkaan. Sen sijaan opiskelijoita kannustetaan jo heti kurssin alussa keskittymään aihepiirin sisällä johonkin tiettyyn asiaan, joka itseään kiinnostaa eniten. Esimerkiksi Rasismi-kurssia varten minun pitää valita ensi viikon tuntiin mennessä oma aiheeni, josta kirjoitan noin 3-4 sivun mittaisen Preliminary paperin. Tämä tutkielma sitten laajennetaan Final paperiksi, jonka pituus on 15-20 sivua. Kurssin arvosana määräytyy sekä preli-esseen (20%) että loppututkielman (80%) perusteella. Oman tutkielmani aihetta olen pohtinut sen verran, että haluisin sen liittyvän jollain lailla Suomeen ja siellä käytävään rasismi-keskusteluun.. Toisaalta olisi kiinnostavaa liittää tutkimus jotenkin koulumaailmaan ja ehkä vertailla esim. Suomea suhteessa Tanskaan.. Pitää vielä haudutella.
Läsnäolopakkoa ei rasismi-kurssilla ole, mutta käytännöt vaihtelevat laitos/tiedekuntakohtaisesti; esim. sosiologianlaitoksen kurssilla on 80% läsnäolopakko. Toisaalta kun luennot ovat vain kerran viikossa, en näe mitään syytä olla menemättä niille.
Kaksi "oikeaa kurssia" (Danish culture coursea en laskea oikeaksi, koska käyn siellä vain luennoilla ja ekskursioilla) on kyllä aivan riittävästi. Varsinkin kun teen niiden ohella vielä yhtä kirjallisuuden kurssia Suomeen ja yritän aina jossain välissä korjailla kandiakin eteenpäin. Ensin mainittu aiheuttaa harmaita hiuksia, kun motiivaatio on heikossa hapessa ja jälkimmäinen taas.. No, en tule pois ennen kuin saan kandini korjatuksi! Ehkä siitä kasvaakin gradu täälllä ollessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti