Martin soitti miulle lauantaina, kun olin shoppailemassa ruokaa Netossa, että haluisinko lähtee kattoo peliä sunnuntaina. Martinin oli alunperin tarkoitus mennä peliin isänsä kanssa, joka oli täällä vierailulla, mutta päivissä oli tullut sekaannus ja isä Fisher lähtikin oletettua aiemmin pois. Päätin siis antaa jalikselle mahdollisuuden.
Pelissä oli vastakkain sarjakärki FC København ja melkein sarjajumbo AGF Århus. Olisi siis luullut, että edes muutama maali tehtäisiin, mutta toisin kävi. Tosin ihan viime minuuteilla FCK:lla oli kolme maalipaikkaa ja jopa mie pomppasin penkistäni kunnon katsojan tavoin kiljumaan.
No, ei maaleilla niin väliä, parasta pelissä oli kotijoukkueen fanit, jotka lauloi t-a-u-k-o-a-m-a-t-t-a. Niillä oli oikein kapellimestari, joka piti huolen, että kannustuslaulut, jotka oli muuten ihan tarttuvia, eivät vaienneet hetkeksikään. Suomalaisissa jalispeleissä ei varmasti ole tuollainen meininki. Sanoinkin Martinille, että tämähän on ihan kuin jossain uskonlahkon kokoontumisessa olisi... En myöskään tiennyt sitä, että tosifanit seisoo koko pelin ajan. Huhhuh. Myös cheerleaderit oli ihan jees, varsinkin Martinin mielestä, ainakin ne tanssi ihan hyvin, vaikka hameiden pituus olikin hieman kyseenalainen.
Menisinkö uudelleen? Noo, parin viikon päästä olis vika peli.. Hmhm.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti